Olen viime aikoina pohtinut omaa suhtautumistani ruokaan, sitä miten se on muuttunut viime vuosien aikana melko paljonkin. Ennen ruoka kun oli vain vihollinen. Tuntui kuin jokainen suupala olisi jäänyt muistuttamaan itsestään silloin olemattomille jenkkakahvoilleni. Ruokaa oli siis vältettävä keinolla millä hyvänsä. Kauhulla muistelen ylioppilaskirjoitus- ja pääsykoelukuaikoja muutama vuosi takaperin, jolloin päivän saldoksi jäi usein vain pari onnetonta kuppia kahvia. Miten ikimaailmassa selvisin, nyt sitä on vaikea ymmärtää. Pikkuhiljaa suhtautumiseni ruokaan on muuttunut kohti terveempää, ajoittain jopa melko fanaattistakin, ajattelutapaa. Minulla on paha tapa ylisuorittaa asioita haha.
Jotain on kuitenkin tapahtunut kuluneen kesän ja syksyn aikana. Pitkän tauon jälkeen toivotin alkoholinkin tervetulleeksi elämääni. ”Terveellä” tavalla sehän kuuluu välttämättömänä osana opiskelijaelämää, eikö? Hiilarisunnuntaita vietän joka ikinen viikko yhä kasvavien irtsari- ja jätskiannosten saattelemina. Voi sitä sokerin määrää! Olen syönyt pizzaa ja kerran jopa rullakebabin! Kuvitelkaa!! Viimeksi yhtä päätöntä syömistä olen harjoittanut joskus teiniaikoina.. Muutamaan otteeseen ovat kaveritkin kommentoineet touhujani, etteivät ikinä olisi uskoneet näkevänsä päivää, jona Emmi syö ”roskaruokaa”. Normaalisti kun ovat tottuneet siihen, että mihin tahansa mennään, on mulla yleensä aina omat eväät mukana. Kiitos kun ootte kestäneet mua näinkin kauan:)
Ilmassa on siis merkkejä siitä, että vielä hetki sitten superterveelliseksi ihmiseksi itsensä luokitteleva neiti on alkanut lipsua periaatteistaan. Olenkin pohjimmiltani yhtä heikko, kuin jokainen meistä hyvinvointiyhteiskunnan joka puolelta hyökkäävien houkutusten keskellä. Mitä mulle on tapahtumassa? Mihin katosivat periaatteet ja uberterve elämäntyyli?? Tätä hetken pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että ehkä osaan nykyään vain suhtautua rennommin ruokaan ja syömiseen. Olisikohan se loppujen lopuksi niin paha asia? Ei ollenkaan. Ennen kaikki energiani meni syömisen pohtimiseen. Nyt voin käyttää sen energian johonkin hyödyllisempään, kuten vaikka koulukirjojen pänttäämiseen;) tai vielä tärkeämpää, ihmissuhteista huolta pitämiseen.
Mutta palataanpa niihin ruuan tarkoituksiin. Niitä on nimittäin hyvä pohtia ja erityisesti juuri sitä omaa suhtautumista syömiseen. Sitä kautta on ehkä helpompi ymmärtää omaa syömiskäyttäytymistään. Itse koen, että ruuan tärkein tehtävä on toimia ravintona ja polttoaineena keholle. Keho saa siitä energiaa ja ravintoaineita, jotka ovat aika suoraan verrannollisia omaan päivittäiseen energiatasoon ja suoriutumiseen arjen jokapäiväisistä askareista. Ruuan avulla sekä keho että mieli pysyvät terveinä ja vahvoina. Ei oikeasti ole yhdentekevää mitä suuhunsa laittaa. Tässä kohtaa peräänkuulutan ”oikeaa ruokaa”. Pienempi annos sitä nimittäin on kokonaisterveyden kannalta parempi vaihtoehto, kuin suurempi määrä prosessoituja kevyttuotteita. Niistä kun monesti saa paljon keinotekoisia aineita ja vain vähän niitä kropan oikeasti tarvitsemia ravinteita.
Tämän lisäksi ruoka voi toimia parantavana ”lääkkeenä”, erityisesti sairauksien ennaltaehkäisijänä. Toki treenatessa aiheutuvat lihasvauriot tarvitsevat aminohappoja korjautuakseen. Monien kohdilla ruoka on myös nautintoa eikä siinä ole mitään väärää. Nautinnollinen ruoka alentaa stressihormoni kortisolin sekä rasvaa varastoivan hormonin, insuliinin eritystä. Lisäksi hyvän olon hormonien, serotoniinin ja dopamiinin tuotanto kasvaa. Syömiselle ei pitäisi asettaa ehtoja tyyliin, että ”kun olen käynyt lenkillä saan syödä palan kermakakkua”. Ruoka ei myöskään saisi olla vain vatsantäytettä, vaan valittujen ruoka-aineiden tulisi edistää hyvinvointia aina jollain tavoin. Mitä siis sinun lautaseltasi löytyy? Ravintorikasta kehon tarvitsemaa polttoainetta vai ”kiellettyjä herkkuja”, joista tiedät jo ennen syömistä potevasi huonoa omaatuntoa jälkikäteen?
Sokeriin ja keinotekoisiin tuotteisiin jää helposti koukkuun. Pikkuhiljaa sitä alkaa ajautua kohti epäterveellisiä elämäntapoja ja jossain kohtaa lopettaa välittämästä, mistä alkaa ravintoköyhän ruuan syömisen kierre. Keholla on ravinteiden puutostilassa koko ajan nälkä ja sitä tulee syötyä yli tarpeiden. Seurauksena on lihomista, masentumista ja energian hukkaamista turhaan murehtimiseen. Hyvä uutinen on se, että sokerikoukusta ja epäterveistä elämäntavoista voi päästä eroon. Alkuun se tuntuu vaikealta, jopa mahdottomalta, mutta pikkuhiljaa keho alkaa itse haluta ”oikeaa” ravintoa. Ravintoa, joka parantaa immuniteettia ja edistää kehon korjaus- ja palautumisprosesseja.
Oma kehoni tällä hetkellä huutaa breikkiä valkoisesta sokerista, prosessoidusta ruuasta ja siitä alkoholista. Sitä se myös tulee saamaan. Mutta mitä jos tällä kertaa ruokavalioremontin voisi toteuttaa pikkusen rennommin? Ilman ylisuorittamista? Miksi ei? Kun syöminen on kokonaisvaltaisesti tasapainossa ja keho saa tarvitsemansa ravintoaineet, vitamiinit ja mineraalit, ei ole mitään syytä kieltää itseltään arjen pieniä herkutteluhetkiä:))
Tänään, sunnuntaiaamun ja vapaapäivän kunniaksi tuunailin vähän tavanomaisia prodepannareitani ajatuksella ”mitä kaapista löytyy”. Voit vapaasti varastaa seuraavan reseptin ja muista että pienet herkutteluhetket voivat syntyä yllättävänkin terveellisistä raaka-aineista.
Mitä kaapista löytyi-pannarit:
· 2 pientä porkkanaa raastettuna
· 1 ½ dl vanilja heraproteiinia
· 1 prk maitorahkaa (250 g)
· 2 kananmunaa (mieluiten luomu)
· 3 dl kaurahiutaleita
· 1 tl kanelia
· 1 tl leivinjauhetta
· kylmäpuristettua luomu kookosöljyä paistamiseen (kestää hyvin korkeita lämpötiloja)
· lisäksi päälle puolikas banaani, mustikoita, saksanpähkinöitä ja tilkka hunajaa.
Sekoita ainekset tehosekoittimessa ja paista kookosöljyssä pannulla. Tein kerralla ison satsin, kannattaa kerta-annosta varten varmaan ainakin puolittaa.
Ihanaa herkuttelusunnuntaita! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti