Aikaa on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtua. Kirjoittelin keväällä ja alkukesällä paljon liikunnasta ja hyvää tekevästä ravinnosta. Molemmat itselleni supertärkeitä asioita ja liittyvät läheisesti omaan jokapäiväiseen elämääni. Viime aikoina tosin sekä liikunta että terveellinen ravinto ovat jääneet aika lailla taka-alalle, kun elämä on muuten riepotellut sinne tänne. Muutokset kuuluvat elämään ja joskus on vaiheita, kun toiset asiat nousevat toisia tärkeämmiksi. Muistakaa, mikä ei tapa se vahvistaa! Kirjoitan alkuun pari sanaa omasta kuluneesta syksystäni.
Olen ehkä ollut vähän hukassa itseni kanssa ja syksyn ja opintojen taas alettua pitänyt itseni kiireisenä hukuttautumalla kouluhommiin (mikä ei sinänsä tuplatutkintoa suoritettaessa ole kovin vaikeaa). Illat ja viikonloput kuluivat alkusyksyllä salilla. Omaa jaksamista koeteltiin sekä henkisesti että fyysisesti. Pidin tunnollisesti omat ryhmäliikuntatuntini, vaikka polveen koski. Tiesin ettei kaikki ollut ihan kunnossa, mutta en halunnut valittaa pienestä. Oma kroppa oli tähän asti kestänyt ilman mitään kipuja tai vaivoja. Mitä ikinä se olikin, se tulisi menemään ohi..
Se ei mennyt ohi. Käveleminen muuttui kivuliaaksi ja aloin todella pelätä, että kropan sietokyky oli nyt ylitetty. Pitkitin lääkärille menoa koska en halunnut kuulla, etten saisi liikkua. Elämältäni menisi pohja, jos en saisi liikkua.. Kun en enää pystynyt varaamaan painoa kipeän jalan päälle, oli vaan luovutettava ja myönnettävä, että apua tarvittiin. Magneettikuvat osoittivat ettei mikään ollut rikki, thank god, mutta polvi tarvitsisi lepoa. Ajatus kuukauden liikkumattomuudesta kauhistutti. En muista, koska olisin viimeksi ollut edes viikkoa ilman liikuntaa. Pari kyyneltäkin siinä taisi päästä, kun tajusin että oma kroppa oli nyt pettänyt.
Tuon kuukauden pakkolevon aikana ymmärsin taas itsestä huolta pitämisen tärkeyden. Omaa kehoa on osattava kuunnella ja tuntemuksiin on osattava reagoida jo siinä vaiheessa, kun ne ilmenevät. Ei odottaa siihen asti, kunnes kroppa sanoo itsensä irti. Totta puhuen lepo teki hyvää, mutta oli se myös mahtavaa päästä taas viime viikolla jumppailemaan ihanien asiakkaiden kanssa. Ai että liikunta antaa energiaa päivään! Kun fyysinen suorituskyky on huipussaan, sitä jaksaa puurtaa arjen jokapäiväisiä askareita. Liikunta on myös itsestä huolta pitämistä, samoin kuin ravintorikas ruoka. Hyvä olo nimittäin lähtee sisältä päin.
Tämän syksyn teemana kirjoituksissani onkin energisyys. Ei anneta pimenevien päivien imeä kaikkea energiaa itsestämme pois. Pidetään itsestämme huolta ja valjastetaan energia työntekoon ja omien tavoitteiden saavuttamiseen. Omasta kokemuksestani sisäinen hyvinvointi ja fyysinen suorituskyky vaikuttavat pitkälti energiatasoon ja siihen, mitä päivän aikana saa aikaan. Tavoitteita on oltava ja niiden eteen on oltava valmis tekemään töitä. Mikä on sinun syksyn tavoitteesi? Oli se sitten työhön, opintoihin, urheiluun, ystävyys- tai parisuhteeseen, tai mihin tahansa liittyvä.. kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista ja energiasta.
Tuu mun kanssa! Lähdetään yhdessä etsimään sitä energiaa, jonka avulla painaa läpi pimeän syksyn ja talven. Ei haikailla menneisyyteen, vaan suunnataan katse kohti tulevaa. Ei varsinkaan sulkeuduta neljän seinän sisään odottelemaan ensi kevättä, valoa ja kesää. Kyllä ne taas sieltä tulevat, mutta elämä on tässä ja nyt joten eletään täysillä joka hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti