Syöminen. Milloin siitä tuli niin vaikeaa? Siitä puhutaan ja sitä murehditaan kaikkialla. Television joka toisessa ohjelmassa kokataan ja joka toisessa laihdutetaan. On ruokatrendejä, niiden puolustajia ja vastustajia, tutkimuksia puolesta ja vastaan.. Ääh, liikaa informaatiota ja koko syömisestä on tullut aivan liian monimutkaista.
Olen itse kamppaillut erinäköisten syömisvaikeuksien kanssa. Minulle helpoin ratkaisu aikoinaan oli olla syömättä tai syödä vain vähän energiaa sisältäviä ruokia, jolloin myös ruokavalioni oli ravintoköyhä ja olin jatkuvasti uupunut. Verensokerin ollessa alhaalla, teki mieli jatkuvasti sokeria; makeisia, jätskiä, mitä tahansa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin kiinnostua ravinnosta ja ”oikeanlaisesta” syömisestä. Muutama vuosi sitten löysin superfoodit; goji- ja mulberimarjat, macan, lucuman ja raakakaakaon. Koska olin jo monta vuotta aiemmin jättänyt ruokavaliostani punaisen lihan, tuntui helpolta siirtyä raakaravintoon, josta innostuin todella luettuani aiheesta muutaman kirjan. Raakaruokailija syö aika lailla kaiken ruokansa raakana maksimoidakseen ruoasta saatavat vitamiinit ja muut ravintoaineet, joiden taso esim. vihanneksissa laskee niitä keitettäessä. Ruoka-aineita ei kuumenneta yli 42 asteen. Kun itse innostuin raakaravinnosta, oli kesä ja kotimaisia kasviksia ja vihanneksia oli hyvin saatavilla, mikä teki raakaruokailusta helppoa.
Rakastin uutta ruokavaliotani ja syömällä monipuolisesti erilaisia kasviksia tunsin itseni energiseksi (muutamia detox-oireita lukuun ottamatta). Ystäväni eivät olleet tosin yhtä innoissaan ruokavaliostani, koska kieltäydyin aina syömästä yhteisiä ruokia. Sen sijaan otin aina omat eväät mukaan, kun lähdimme yhteisille mökkireissuille. Olin ehdoton, enkä halunnut pilata täydellistä ruokavaliotani letuilla ja kermavaahdolla.
Intohimoni ruokaa kohtaan kasvoi entisestään, kun aloitin Crossfitin ja painojen kanssa ”leikkimisen” puolitoista vuotta sitten. Silloin proteiininsaanti ruokavaliossa korostui, kun halusin lihasteni myöskin kehittyvän. Otin raakaravintooni mukaan mm. kanan, kananmunan ja tonnikalan. Etsiskellessäni itselleni sopivaa ruokavaliota olen myös detoxannut (2 viikoksi jättänyt pois kofeiinin, alkoholin, liha- ja maitotuotteet, sekä prosessoidut elintarvikkeet) sekä ollut pätkäpaastolla (näistä lisää myöhemmin). Kokeilemalla erilaisia juttuja, olen pikkuhiljaa löytänyt itselleni sopivan ruokavalion, jota noudattamalla tunnen oloni hyväksi. Syömisestä on tullut yllättäen helppoa ja elämästä osaa ja pystyy nauttimaan eri lailla, kun ei koko aikaa tarvitse murehtia, mitä nyt tulikaan suuhunsa laitettua. Seuraavaksi aionkin kirjoittaa tämän hetkisestä ruokavaliostani, joka ei vaadi suurta ponnistelua, vain pientä ajatteluaJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti