Elä kehosi kanssa, älä sitä vastaan. Kuuntele, mitä sillä on kerrottavana.

torstai 28. helmikuuta 2013

Hyvä ruoka, parempi mieli - totta

Mitä syömiseen tulee, olin ennen ehdoton. Noudatin itselleni asettamaani ruokavaliota tarkasti, enkä sallinut ”repsahduksia”. Nyt koko pilkun viilaus lähinnä huvittaa. Ihminenhän luonnostaan haluaa aina sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä voi saada. Sama pätee myös syömiseen. On typerää kieltää itseltään ankarasti kaikki. Pieni herkkuhetki päivässä tai suurempi kerran viikossa ei haittaa mitään, jos muun ajan syö ja elää terveesti.
Jännä juttu (jonka myös itse olen kokenut) on se, ettei kroppa enää vähän ajan jälkeen edes kaipaa niitä ”kiellettyjä herkkuja”. Itse pyrin ruokavaliossani välttämään ns. tyhjää energiaa, jolla tarkoitan tyhjiä hiilihydraatteja, joita saamme esim. sokerista ja valkoisesta leivästä. Nämä ruoka-aineet sisältävät paljon energiaa hiilihydraattien muodossa, mutta eivät niinkään ravintoaineita. Minulla on tapana sanoa, että valkoisen paahtoleivän syöminen on sama, kuin söisi ilmaa. Se ei täytä, vaan ainoastaan nostaa verensokerin hetkellisesti ylös, eikä aikaakaan kun verensokeri romahtaa ja on taas nälkä. Olen siis yksinkertaisesti karsinut ruokavaliostani valkoisen viljan ja sokerin, lisäksi pyrin välttämään myös prosessoituja tuotteita (kaupan valmiita kotiruokia, kastikkeita, marinadeja..) ja syömään kaiken mahdollisimman luonnollisessa muodossaan.
Tykkään vieläkin syödä kasvikseni suurimmaksi osaksi raakana ja valitsen mieluummin kylmän, kuin kuuman ruoan. Tosin en enää ole tämän suhteen niin ehdoton. Joskus (varsinkin kylmänä talvipäivänä) kasvikset maistuvat höyrytettyinä, kevyesti keitettyinä tai paistettuina sellaisenaan tai keiton muodossa. Suurin osa ruokavaliostani koostuu erilaisista kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Ne sisältävät paljon ravintoaineita; vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuitua. Sokerinhimo onkin vaihtunut kasvishimoksi. Päivinä, jolloin kasvisten saanti on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle, kroppani suorastaan huutaa niitäJ Maitotuotteista käytän lähinnä maitorahkaa, bulgarian jogurttia ja turkkilaista jogurttia. Rae- ja fetajuusto ovat myös kestosuosikkejani. Proteiinin lähteitä ruokavaliossani ovat myös kana, kala, kalkkuna ja kananmunat. Suosikki hiilarilähteisiini kuuluu kaura, tattari, hirssi ja quinoa.
Puhtaat raaka-aineet ovat parhaita ja saavat ruoan maistumaan entistä paremmalta. Mahdollisuuksien mukaan on hyvä suosia kotimaisia ja luomutuotteita. Mielestäni suuri osa maailman ylipainosta johtuu siitä, että ihmiset syövät yleensä energiarikasta, mutta samalla ravintoköyhää ruokaa. Palatakseni vielä valkoiseen leipään ja ilmaan.. Pikaruoka, makeiset, jäätelö, limppari..kaikki sisältävät paljon sokeria eli tyhjää energiaa. Tällaisten ruokien syöminen jättää kropan puutostilaan ja vaikka energian tarve olisikin jo tyydytetty, kroppa ikään kuin janoaa lisää saadakseen tarvitsemansa vitamiinit. Valitettavasti tällainen ihminen mitä toden näköisemmin syö nälkäänsä vielä enemmän energiarikasta pikaruokaa, mistä seuraa energian ylisaanti ja lihominen.
Kun ruokavalio on kunnossa, eli ravinnosta saadaan tarpeeksi ravintoaineita, turha makeanhimo loppuu, ja kaloreiden laskeminen käy turhaksi. Kun annamme kropallemme sen tarvitsemat ravintoaineet, ihme kyllä, ei enää tee edes mieli ns. huonoa ruokaa. Vielä reilu puolisen vuotta sitten minulla oli tapana pitää poikaystävän kanssa herkkusunnuntaita ja käydä ostamassa iso pussi irtsareita.  Kun sitten kesän lopulla lähdin vaihtoon Espanjaan, en pihinä ihmisenä halunnut tuhlata rahaani typeryyksiin (esim. irtsareihin, kun en oikeasti tarvinnut niitä, niiden syömisestä oli vain lähinnä tullut tapa), enkä siis syönyt karkkia moneen moneen kuukauteen. Takaisin tullessani samaiset irtsarit eivät enää houkuttaneet lainkaan. Kuka haluaa laittaa sisäänsä sokeria ja väriaineita? Nykyään lähinnä näen ruoan ravintoaineet ja sen perusteella päätän syödä tai olla syömättä. Sitä on vaikea selittää, mutta kroppa ikään kuin itse kertoo, mitä se on vailla ja tärkeää on osata kuunnella sitä. Siitähän koko syömisessä oikeastaan onkin kyse; me syömme elääksemme, emmekä elä syödäksemme.
Hyvän ruoan jälkeen sekä kroppa, että mieli kiittävät. Hyvästä ruoasta tulee hyvä olo ja mieli. Ja taas jaksaa painaa:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti