Heei!
Hyvinhän se juoksu sitten lauantaina kulki, kun malttoi muutaman päivän levätä ennen koitosta. Mutta pakko sanoa, että helppoa se ei ollut, kaukana siitä. Aikatavoitteeksi ensikertalaisena asetin itselleni 1.59 ja kilpailuhenkinen kun olen, oli otettava mittaa kropasta ja sen suorituskyvystä. Niinpä juoksin, minkä jaloistani pääsin, vaikka viimeiset 11 kilsaa olivatkin aikamoista pään sisällä käytävää kamppailua. Tahdon voimalla rutistin vielä viimeiset 4 kilometriä maaliin asti, vaikka järki huusi lopettaa, kroppa ei antanut periksi. Ja hyvä niin. Ylitin, tai tässä kohtaa alitin, tavoitteeni ja selviydyin suorituksesta kymmenisen minuuttia ennen kahden tunnin aikarajaa. Taas tuli todistettua, että mielellä on valtavan suuri vaikutus fyysiseen suorituskykyynJ
Kesälomassa parasta on ylimääräinen aika lukea muutakin kirjallisuutta, kuin koulukirjoja. Viimeisimpänä olen tässä lueskellut Andreas Eenfeldtin kirjoittamaa Ruokavallankumousta (2011). Suosittelen lämpimästi. Kirjassa otetaan kantaa meillä ja maailmalla jylläävään lihavuusepidemiaan. Ihmiset ovat entistä lihavampia ja sairaampia, joten viimeaikaisia ravintosuosituksia olisi syytä tarkistaa. Ihmisen ei ole tarkoitettu syödä nopeita hiilareita (erit. leipää ja jauhoja) niin paljon, kuin ravintosuositukset antavat ymmärtää. Ihminen on miljoonia vuosia ollut metsästäjä-keräilijä, joka pääasiassa söi eläinkunnan lihaa ja maanpäällisiä kasveja ja marjoja. Jos tarkastellaan ihmisen kehitystä simpanssista nykyihmiseksi, liha ja kasvit/marjat olivat ihmisen pääasiallista ravintoa, maanviljelys sitä vastoin keksittiin vasta hiljattain. Valkoisia jauhoja (tärkkelystä) ja sokeria alettiin syödä lähiaikoina ja viimeisen silauksen koko lihavuusepidemiaan toivat kevyttuotteet, jotka lähtivät leviämään jenkeistä maailmalle 80-luvun puolivälin jälkeen.
Ylenpalttinen tärkkelyksen ja sokerin syönti on syypää koko lihavuusongelmaan. Kun 80-luvulla keksittiin, että rasvan syönti ja korkea kolesteroli johtavat sydänsairauksiin, alettiin elintarvikkeiden rasvaa ajamaan minimiin, mikä tarkoitti sitä että vähempi rasva tarkoitti enempää hiilihydraattia. Kevyttuotteet tulivat markkinoille. Niissä rasva korvattiin sokerilla ja erilaisilla makeutus-, lisä- ja väriaineilla. Yäk!! Ja mitä saatiikaan aikaiseksi? Lihava ihminen! Olen jo aiemmin puhunut prosessoidusta ruoasta ja siitä, miten sitä pitäisi pyrkiä välttämään. Prosessoitu (ihmisen tekemä luonnoton) ruoka, jota markkinoidaan ”kevyenä” tai ”rasvattomana” sisältää paljon hiilihydraatteja ja hiilarithan ihmiskehossa saavat aikaan insuliinin tuotannon, mikä taas kerää rasvaa vyötäisille ja jenkkakahvoille.
Painonhallinnan kannalta sillä, kuinka paljon syödään, ei ole merkitystä. Sillä, MITÄ syömme on merkitystä. On päästettävä irti ”kalori sisään, kalori ulos” –ajattelutavasta ja pyrittävä välttämään ”valkoisia” nopeita hiilihydraatteja. Tämä siis jos haluat polttaa rasvaa yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Leipä, riisi, murot, peruna, pasta jne. ovat kaikki kiellettyjen tuotteiden listalla muulloin paitsi puolen tunnin sisällä siitä, kun olet lopettanut lihaskuntotreenin. On olemassa toinenkin syy, miksi valkoisia hiilareita niiden luonnottomuuden ohella olisi syytä välttää, nimittäin klooridioksidi. Klooridioksidi on yksi jauhojen valkaisemiseen käytettävistä kemikaaleista, joka muodostaa useimmissa näissä ruoissa alloksaania, jota taas tutkijat käyttävät saadakseen laboratoriorotat sairastumaan diabetekseen! Älä siis syö valkoisia ruoka-aineita, jos et halua tulla lihavaksi.
Koska kasviksissa ei ole paljoa kaloreita, on tärkeä syödä myös palkokasveja (linssejä, papuja). Kokoa ateriasi siis proteiineista: kananmunasta (suosi luomua), kanasta, naudanlihasta (mieluiten ruoholla ruokittua), kalasta ja sianlihasta, palkokasveista ja kasviksista/vihanneksista: pinaatista, parsakaalista, kukkakaalista, hapankaalista, parsasta, herneistä jne. Omat annokseni ovat rekkamieskokoa, enkä milloinkaan laske kaloreita. Se on turhaa puuhaa, eikä sitä edes jaksaisi joka päivä, jokaisella aterialla tehdä. Saatan syödä pähkinöitäkin puoli kiloa parhaana päivänä (en edes halua tietää, kuinka paljon kaloreita niistä kertyisi) ja rasvaprosenttini oli pari viikkoa sitten mitattuna 16. Rasvalla on turhaan huono maine, sitähän tarvitaan jo rasvaliukoisten vitamiinienkin imeytymiseen. Unohda siis kalorit ja kevyttuotteet..
Muita vinkkejä, joita voisin rasvan polttamiseen antaa: älä juo kaloreitasi. Paras juoma on vesi, pahin ehkä KEVYTlimu, sillä aspartaami saattaa lisätä painon lisääntymistä. Vähennä myös hedelmien syöntiä. Eihän esi-isämmekään muinoin Euroopassa asuessaan herkutelleet talvipakkasilla etelästä tuoduilla appelsiineilla. Hedelmätkin sisältävät sokeria, fruktoosia, mikä tosin on miljoona kertaa parempi vaihtoehto, kuin valkoinen puhdistettu sokeri. Hyvä tapa on kuitenkin välttää hedelmien syöntiä kuutena päivänä viikossa, seitsemäntenä päivänä voit syödä hedelmiä niin paljon kuin vatsa vetää. Pidä myös yksi ”vapaapäivä” viikossa. Tuona päivänä voit syödä kaiken maailman paheita jopa niin paljon, että tulet pikkusen kipeäksi eikä ”herkkuja” tee mieli koko seuraavaan viikkoon. Tällainen kaloripiikki kerran viikossa nimittäin edistää rasvan palamista, koska sen ansiosta aineenvaihdunta (kilpirauhasen toiminta) vilkastuu.
Have a go ja huomaat rasvan, aivan kuin itsestään ilman sen suurempia ponnistuksia, sulavan pikkuhiljaa pois.
xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti