Vietin menneen viikonlopun erään ryhmäliikuntatunnin ohjaajakoulutuksen merkeissä. Jumppailtua tuli enemmän kuin muutama tunti, lihakset menivät niin kramppiin, ettei lopulta pystynyt edes punnertamaan, mutta hauskaa oli. Tosin liikunnan ilo on tänä aamuna vaihtunut lihaskipeyteen. Hurja jumi joka paikassa, hyvä kun sängystä pääsi ylös:/ Myönnetään, viime viikko taisi mennä vähän överiksi, kun sykettä tuli kohotettua joka päivä juurikin noilla ”kovaa ja korkealta” -ryhmäliikuntatunneilla, joihin lukeutuivat BodyCombat, GritStrength, SatsEnergy ja SatsPowerStep (joista viimeistä treenattiin siis viikonloppuna).
Viime viikon treenikalenteri muistuttaa aika lailla viime keväisiä/kesäisiä touhuilujani, enkä ole lainkaan tyytyväinen itseeni. Kovia syketunteja ei tulisi nimittäin treenata kuin pari kertaa viikossa. Jatkuva täysillä treenaaminen on huonoa harjoittelua. Tiedän, treenaamiseen jää koukkuun ja kun kerran on päässyt vauhtiin, haluaa aina vain enemmän. Tässä kohtaa yleensä ajatellaan, että parempiin tuloksiin päästään vain lisäämällä treenikertoja ja tavoittelemalla yhä korkeampia sykkeitä. Been there, done that. Mutta liika on aina liikaa. Voidakseen reagoida kuormituksen aiheuttamaan ärsykkeeseen, keho tarvitsee aikaa palautua. Levossahan ne lihaksetkin kehittyvät. Jos lepoa on liian vähän, elää muutenkin stressaavaa elämää ja päälle vielä treenaa kuin hullu, mennään monesti ylikuormituksen puolelle. Ylikuntoon ei itseään kannata päästää, koska siitä toipuminen voi viedä pitkiäkin aikoja.
Itse kuvittelin myös, että parhaisiin tuloksiin pääseminen edellyttää pahan olon tavoittelua joka päivä, jokaisella treenikerralla. Treenasin paljon. Päiviä, jolloin lihakset olivat kipeinä, oli huomattavasti enemmän, kuin päiviä, jolloin mikään paikka ei kolottanut. Lisäsin treenimäärää jatkuvasti, jotta kunto paranisi, mutta meno tuntui entistä tahmeammalta, eikä liikkuminen houkuttanut, mutta pakotin itseni siihen. Keho väsyy treenistä tilapäisesti ja niin kuuluukin, kun treenataan hyvin. Keholla on kyky kuitenkin korjata itse itsensä, kun sen vaan antaa levätä tarpeeksi ja juuri tällä tavoin kunto nousee: kroppaa kuormitetaan sopivasti harjoittelun muodossa ja levossa kroppa korjaa itsensä. Jotta tämä ns. superkompensaatio toimisi parhaiten, on kuormituksen ja levon välisen suhteen oltava oikea.
Liian vähäinen lepo ja täysillä treenaaminen voivat aiheuttaa suorituskyvyn laskun. Kroppa laitetaan koville ja se väsyy entisestään. Omista kokemuksista viisastuneena voinkin nyt sano, että vain amatöörit treenaavat täysillä. Huippu-urheilijatkin tekevät enimmäkseen aika matalatehoisia treenejä. Tämänhetkinen jumi muistuttaa minua todellakin tuosta vuoden takaisesta pahan olon tavoittelusta. Tiesin viikonlopun koulutukseen lähtiessäni, että viikolla tuli treenattua typerästi ja lauantaina jalat painoivatkin miljoona kiloa ja liikkuminen tuntui raskaalta. Tänään on siis kaikenlainen sykkeen kohottaminen pannassa ja suuntana sen sijaan joogatunti ja kehonhuolto. Annathan sinäkin kehollesi riittävästi aikaa palautua?
Ole kehosi ystävä, hengitä ja venyttele. Molemmat auttavat kehoa rentoutumaan ja pysymään energisenä.
Kropan hengähdettyä hetken, minulla onkin suunnitelmissa aloittaa kunnon punttisalitreeni. Seuraavien viikkojen aikana lähdenkin tosissani treenaamaan lihaskuntoa punttiksen puolella n. 4 kertaa viikossa. Pyrin jättämään syketunnit vähemmälle. Mahdollisuuksien mukaan niitä vain kerran, max 2 kertaa viikossa (omat ohjaukset vähän häiritsevät). Lisäksi yksi kehonhuollon tunti; joogaa, pilatesta, venyttelyä.. Tykkään haasteista ja treenaamisen suhteen olen erittäin kokeilunhaluinen. Nähtäväksi jää siis, mihin oma kroppa pystyy. Tavoitteena olisi saada edes pikkusen lisää voimaa koneeseen.. Tulen myös kirjoittelemaan treenikokemuksista ja hyviksi havaitsemistani punttis-seteistä. Ehkäpä muutama ravintojuttukin mahtuu mukaan;)
Ihanaa viikon alkua, kokeilunhaluista sellaista! xx
 |
| Nyt saa juokseminen jäädä toistaiseksi pikkusen vähemmälle:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti