Olet noudattanut terveellistä ruokavaliota jo jonkun aikaa, liikkunut aktiivisesti ja elänyt muutenkin terveellistä elämää. Mutta ne ruokahimot! Ärsyttävät ruokahimot, jotka tekevät päivistä yhtä kamppailua syödäkö vai eikö syödä tuota niin houkuttelevaa suklaapatukkaa, joka huutaa ”syö minut”. Tällaiset himot kohdistuvat yleensä ruokiin, joita kroppa ei oikeasti tarvitse, paljon puhdistettua sokeria ja paljon rasvaa sisältäviin ruokiin. Ruokahimot tarkoittavat nälkää korvien välissä, ei niinkään oikeaa fyysistä nälkää. Saatat olla juuri syönyt kunnon aterian ja vastasi on täynnä. Ja silti tekee mieli haukata suklaata. Miksi ihmeessä?
Ruokahimojen kohteena olevat ruoat, sokeriset ja rasvaiset ”herkut”, saavat elimistön erittämään onnellisuushormoni dopamiinia, minkä takia herkutteluhetki saa kehossa aikaan hetkellisen onnellisuuden ja hyvän olon tunteen. Se kuitenkin katoaa nopeasti syömisen jälkeen, vaihtuu huonoon omaan tuntoon ja fyysiseen huonoon oloon, jos herkuttelu on riistäytynyt käsistä ja yksi pala suklaalevystä onkin vaihtunut koko levyyn.. Dopamiini on sama hormoni, jota erittyy myös urheillessa, joten ehkäpä juuri liikkuminen saattaa auttaa ruokahimojen selättämisessä. Mietipä sitä mahtavaa tunnetta kovan rääkkitreenin jälkeen. Ensin oli paha olo, sitten tuli hyvä olo, mahtava fiilis. Ai että!
Monesti ruokahimojen taustalla on vain ihmisen itsensä kehittämä tapa, joka on jatkunut kaavamaisesti vuosia esimerkiksi tapa nauttia aina kahvin kanssa pala kanelipullaa. Kahvi yhdistetään näin pullaan, eikä sitä voi sellaisenaan juoda yksin. Syömisen taustalla on myös hyvin usein tylsistyneisyys. Kiireisenä päivänä saattaa joskus jopa unohtaa syödä, mutta päivinä, jolloin ei oikein ole mitään tekemistä, tylsistyneisyyttä kirjaimellisesti ruokitaan huonoilla ruokavalinnoilla. Näiden lisäksi monet syyllistyvät tunnesyömiseen. Syödään kun juhlitaan, syödään kun ollaan surullisia ja kaivataan lohdutusta..
Onneksi tapoja on mahdollista muuttaa. Seuraavan kerran, kun ruokahimo iskee, pysähdy hetkeksi. Älä anna tunteelle siltä istumalta valtaa, vaan mieti loogisesti, älä tunteellisesti, tarvitsetko oikeasti sitä suklaapatukkaa. On tärkeä tunnistaa syyt ruokahimojen takana, olivatpa ne sitten tylsistyneisyyden tuomia tai tunteisiin liittyviä tai ihan vain vanhasta tottumuksesta.. ja tehdä asialle jotain. Jos olet esimerkiksi tylsistynyt, tee jotain muuta; lojuvatko astiat likaisina odottamassa tiskausta, pitäisikö ystävälle soittaa pitkästä aikaa ja kysellä kuulumisia? Tee mitä vain, mikä saa ajatuksesi pois suklaapatukasta ja himot katoavat kuin itsestään. Tunteita voi yhtä hyvin käsitellä liikunnalla. Syömisen sijaan, lähde vaikkapa kävelylenkille haukkaamaan raitista ilmaa tai tee jotain muuta kivaa, mistä saat hyvän olon tunteen ja kivan fiiliksen.
Vanhoista tavoista poisopettelu vie aikaa, mutta se on mahdollista. Sinä olet se, joka määrää, koska syödä pala suklaata. Ruokahimon iskiessä päätä, että voit syödä herkun, kunhan olet ensin hoitanut jonkun muun asian, ikään kuin siirtäisit syömistä myöhemmäksi. Yleensä himot ovat tässä ajassa jo kadonneet. Hienoa! Vältit typerät extrakalorit, joita kroppasi ei oikeasti tarvitse, eikä sinun tarvinnut kärvistellä huonon itsetunnon kourissa. Jos himot pysyivät tai vain vahvistuivat, ei se mitään. Sait silti taltutettua tunteesi hetkeksi. Päätit, milloin syödä, etkä antanut himojesi sanella ehtoja. Ehkäpä pienen odottelun jälkeen suklaa maistui jopa vielä paremmalta.
 |
| Moni kakku päältä kaunis. |
Väitän silti, että kokonaisvaltainen, himoista vapaa, hyvän olon tunne on miljoona kertaa parempaa, kuin hetken suklaanmaku suussa. Opettele typeristä tavoista pikkuhiljaa eroon. Elämäkin helpottuu, kun ei koko ajan tarvitse olla taistelemassa ruokahimojen kanssa. Kroppa kyllä tietää, mitä se tarvitsee ja kun sitä muistaa kuunnella, tekee yleensä fiksuja ruokavalintoja. Itse en muista, koska olisin viimeksi syönyt esimerkiksi karkkia. Taisi olla ne muutama vihreä kuula jouluruokapöydässä. Ja lupaan, ettei sokeripommeista tarvitse kieltäytyä. Niitä kun ei yksinkertaisesti edes kaipaa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti