Herkku = Kermakakku?

Sokeriset herkut yhdistetään yleensä onnellisiin hetkiin. Meitä on pienestä asti palkittu sokerilla, kakulla hienosta suorituksesta, lohdutettu karkeilla ja jäätelöllä. Isovanhemmilla oli aina tarjota hyvyyksiä. Syntymäpäivillä syötiin synttärikakkua ja muita herkkuja.

Herkku on valitettavasti monille yhtä kuin kermakakku, letut ja hillo, jäätelö, keksit, karkit.. mitä vain missä on sokeria. Puhuinkin jo sokerista ja siitä, miten siinä ei oikeastaan ole mitään hyvää. En itse pidä ”herkkua” synonyymina sokerille. Minulle herkku merkitsee toki jotain makeaa, kuten itse tekemiäni tahinipalloja (paljon kalsiumia ja proteiinia sekä antioksidantteja raakasuklaasta, jota niihin laitan), turkkilaista jogurttia marjoilla ja hunajalla (kalsiumia ja antioksidantteja) yms. En pidä sokerisista ”herkuista”, koska voin niiden jälkeen huonosti. Mieluummin syön jotain, mistä jää hyvä ja ravittu olo.

Minulla on maailman paras ystäväporukka. Olemme pitäneet tytsyjen kanssa yhtä jo vuosia ja luonnollisesti sosiaalisiin kanssakäymisiin liittyy paljon ruokaa ja syömistä. Niinhän sen kuuluukin olla. Valitettavasti suurin osa ystävistäni on melko persoja makealle, joten tarjolla on aina pullia, kakkuja, karkkeja..sokeria.

Olen kieltäytynyt monesti syömästä, koska en voi sietää sitä pahaa oloa, joka ”herkkujen” jälkeen jää. Olen saanut paljon osakseni kummastusta, närkästystä, ihmetystä, tuputtamista. ”Kyllä sä nyt joskus voit nauttia, ei yksi pala lihota.”

Kirjoitan nyt siis rakkaille ystävilleni koko sydämestäni ja toivon, että luette tämän ajatuksella. EI, kyse ei ole pelosta lihota, EIKÄ varsinkaan nautinnosta kieltäytymisestä. Minulle ”herkku” ei ole yhtä kuin kermakakku. Koska olen löytänyt sisäisen hyvän olon ja tasapainon syömällä hyvää tekevää ravintoa, en halua ehdoin tahdoin tehdä oloani kurjaksi. Joskus vaan toivoisin, ettei asiaan puututtaisi. En ole tuomitsemaan muita. Jokaisella on itsellään valta päättää, mitä syö ja mitä ei. Joku saattaa pitää minun tapaani fanaattisena ja siksi sanonkin aina, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Toivoisin vain, niin paljon kuin ystäviäni rakastankin, että jokainen saisi itse syödä tai olla syömättä ilman sen kummempaa ihmetystä ja asiaan puuttumista.

Tilanne on sama alkoholinkin kanssa. Sitä, että päättää olla juomatta ihmetellään ja tivataan syytä. Minusta asian pitäisi olla toisin päin. Kaikkihan tietävät, että alkoholilla on pelkästään negatiivisia vaikutuksia ihmiseen. Sen juomista sosiaalisissa tilanteissa ei kuitenkaan kummaksuta yhtään, mutta jos päättää pysyä selvänä, niin johan on seliteltävä syitä.

Se, että kakunsyönnistä on lähinnä tullut tapa, joka yhdistetään juhlahetkiin, ei tee siitä ainoaa oikeaa tapaa. Joskus minua jopa suututtaa se, että pakotetaan syömään jotain sellaista, mitä ei oikeasti halua. Suutuspäissäni olen miettinyt, että jos on itse niin ”heikko”, että sortuu sokerikakkuun, ei ole oikein vain kateutta toisen lujuudelle olla syömättä painostaa tätäkin syömään. Pahinta on se, että joku jättää menemättä tapaamisiin kokonaan, koska pelkää pakkoa syödä jotain, mitä ei halua. Helpompaa on jättää menemättä, kuin yrittää selittää:/

Toivon, että jokainen ajattelisi asiaa hetken, ja että tulevina kertoina, kun vietämme ikimuistoisia hetkiä yhdessä, jokainen antaisi toisilleen vapauden itse päättää syökö vai onko syömättä. Tärkeintähän on nähdä kavereita, ei kokoontua syömistä varten. En minäkään tuomitse teitä, kun kolmannen laskiaispullan jälkeen valitatte pahaa oloanne.

Olette rakkaita!

xxoo

Llao llaon Frozen Yoghart tuoreilla hedelmillä ja pähkinöillä - suurta herkkua! Voi kun joku toisi ne Suomeen:/