Lihakset ovat pikkuhiljaa toipuneet viime viikon vesihiihdosta ja minulla on ollut aikaa kehitellä jonkinasteisia urheilurutiineja, joita sovellan ja tulen kehittelemään edelleen seuraavien viikkojen aikana loman jatkuessa Australiassa. Tärkeintä on pitää liikkuminen monipuolisena, jotta se kehittää ja innostaa.
Olen suorittaja. Oli kyse sitten opiskelusta, liikunnasta, mistä tahansa. Pyrin täydellisyyteen ja haluan aina vaan enemmän ja vielä parempia tuloksia. Viime keväänä/kesänä meni liikunnan osalta överiksi. Olin innoissani Crossfitistä, jossa kävin vähintään 3 krt. viikossa. Sen lisäksi kävin salilla ainakin 5 krt. viikossa, juoksin ja joogasin. Treeniä saattoi helposti kertyä 3 tuntia päivässä. Kuvittelin myös, että treeni ei ole kunnon treeni ilman maximisykkeisiin pääsyä. Ja mitä varten? Itseäni varten tietysti. Rakastin treenin tuomaa pahaa oloa ja halua lopettaa, mutta tahdon voimalla puskin itseäni eteenpäin ja lopulta hyvän suorituksen jälkeen, tunsin onnistuneeni ja olin tyytyväinen itseeni.
Pakonomaista, eikä tervettä lainkaan. Olin jatkuvasti uupunut ja pinna kireänä. Mieliala heilahteli, itkin, ajauduin helposti riitoihin läheisteni kanssa.. Kun sitten lähdin elokuussa Madridiin, Espanjaan, päätin että vähennän silloista liikuntamäärääni (15 h/vko) 8 tuntiin (max 10 h/vko). Osallistuin paikallisella kuntosalilla Crossfitness-kurssille, jota treenattiin 4 krt. viikossa ja se muutti täysin ajattelutapani liikuntaa kohtaan, ehkäpä jopa koko elämäni.
Kyse oli toiminnallisesta treenauksesta, jossa käytettiin sekä oman kehon painoa että levypainoja vastuksina. Maanantait ja keskiviikot olivat enemmän aerobisia, sykettä nostattavia harjoituksia, joissa saatettiin käyttää apuvälineinä jumppapalloja, bosuja, nilkkapainoja, kuminauhoja, deadpalloja.. kun taas tiistait ja torstait olivat enemmän lihaskuntopainotteisia harjoituksia (isompia painoja, leuanvetoja, punnerruksia, jne.) Ideana oli, että jokainen treeni on erilainen. Puolen vuoden aikana yksikään treeni ei toistanut itseään, eikä keho täten koskaan päässyt tottumaan liikkeisiin.
Vaivaiset 4 tuntia viikossa ja aivan kuin huomaamatta, oma keho pystyi yhtäkkiä liikkeisiin, joista ennen voin vain unelmoida (esim. leuanveto). Vartalo muuttui kuin itsestään, lihakset tulivat paremmin esiin.. Mitä ihmettä?? Kaikki aiemmat vuodet kun olin aina yrittänyt jatkuvasti lisätä liikunnan määrää ja päästä maximisykkeisiin. Eivät ammattiurheilijatkaan tee maximiharjoituksia montaa kertaa viikossa.
Kiitos kuuluu entrenadorelleni Tomakselle, joka auttoi minua ymmärtämään että ”less is actually more”, kun teet sen vähän kunnolla ja ravitset kroppaa sen tarvitsemalla ravinnolla. Tätä ajatusmaailmaa noudattamalla pyrin tekemään jokaisesta päivästä treenin kannalta erilaisen.
Esimerkki tämän aamun treenistä:
20 min. hölkkäilyä (lämppä)
20 min. lihaskuntoa: 3 kierrosta; 30 x airsquat (kyykky), 15 x burpee, 30 x mountain climber, 15 x polvennostojuoksu, 16 x push up, 16 x ojentaja-push up
15 min. juoksua (rantahiekassa ilman kenkiä, tekee juoksusta inan haasteellisempaa)
lyhyet venytykset
xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti